Jari-PekkaPeltoniemi

”Tyhjän saa pyytämättäkin” - myös eduskunnan oikeusasiamieheltä

Totean ensiksi sen, että isoille varpaille astumisessa on omat riskinsä. Siitä huolimatta minun on pakko julkaista tämä kirjoitus. Tehköön isovarpainen sitten mitä haluaa.

Tässä jutussa kerrotaan aikajärjestyksessä tapahtumaketju, joka alkoi Helsingin kirjamessuilta lokakuussa 2017 ja päättyi isoon valkoiseen kirjeeseen tammikuussa 2018. Kyse on siitä, miksi Suomessa viranomaiset ja valtion ylin johtoporras sallivat vuosikymmenestä toiseen uskonnollisten yhteisöjen harjoittaman henkisen ja hengellisen väkivallan puuttumatta siihen mitenkään.

Voitaisiinko tälle ongelmalle tehdä jotain? Miten eduskunnan oikeusasiamies liittyy tähän asiaan?

Perinteiseen tapaan kävin Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2017. Tutustuin myös eduskunnan messuosastoon, kuten olin tehnyt jo edellisenä vuonnakin. Silloin sain keskustella erään kokeneen kansanedustajan kanssa henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan liittyvistä asioista.

Tällä kertaa, vuoden 2017 kirjamessuilla, juttelin eduskunnan osastolla erään virkamiehen kanssa näistä vakavista asioista.

Keskustelimme pitkään hengellisestä väkivallasta. Virkamies kuunteli tarkkaavaisesti eikä hän tyytynyt vain kuuntelemaan vaan hän antoi minulle niin hyvän käytännön neuvon asian ratkaisemiseksi, että ajattelin heti, että se täytyy kokeilla käytännössä. Mikä oli tuo neuvo?

Eduskunnan virkamies kertoi kaiken kuulemansa tiedon perusteella, että oikea osoite näiden asioiden esilletuomiseen on eduskunnan oikeusasiamies. Hänelle voi tehdä virallisen kantelun. Sen voi tehdä jopa netissä aivan helposti.

Ajattelin, että tämäkin tie pitää katsoa loppuun asti. En menetä mitään, jos noudatan eduskunnan virkamiehen neuvoa.

Niinpä tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle 28.10.2017. Kirjoitin pitkähkön tekstin, jossa kerroin tarkasti henkisestä ja hengellisestä väkivallasta Jehovan todistajien yhteisössä Suomessa.

 

Kantelun ydin oli tämä:

Mitä uskonnonvapauslaki edellyttää uskonyhteisöiltä?
 

"Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen."

 

Tämä on suuri ongelma. Suomessa on monia uskonnollisia ryhmiä, jotka eivät kunnioita perusoikeuksia eivätkä ihmisoikeuksia, varsinkaan, jos sen jäsen erotetaan tai itse eroaa ryhmästä. Yksi törkeää henkistä ja hengellistä väkivaltaa käyttävistä yhteisöistä on Jehovan todistajat. Olen pohtinut Suomen perusoikeuksien, uskonnonvapauslain ja ihmisoikeuksien välistä ongelmavyyhtiä. Omien kokemusteni mukaan mikään viranomainen tai virkamies tai poliitikko tai vallankäyttäjä ei halua puuttua tähän vakavaan ongelmaan. Kukaan tai mikään taho ei halua koskea asioihin, jotka liittyvät uskonnonvapauslakiin.

 

”Tyhjän saa pyytämättäkin” - osa 1

 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin vastasi 04.12.2017. Hän totesi mm. näin:

"Esittämänne kysymys siitä, miksi yhteiskunta ei Suomessa puutu henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan, on vakava ja useiden viranomaisten toimialaan kuuluva. Asiaa ei kuitenkaan oteta tutkittavaksi täällä."

- - -

"Viittaatte yleisellä tasolla siihen, että moni yksilö joutuu ankaran ja julman henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi varsinkin siinä tapauksessa, että hänet erotetaan yhteisöstä tai hän haluaa erota itse, mutta ette yksilöi tapahtunutta."

- - -

"Toteatte, ettei uskonnonvapauslain täytäntöönpanoa valvo kukaan tai mikään taho ja ettei rikkomisesta seuraa rikkojille minkäänlaisia sanktioita tai rangaistuksia."

 

Sakslin teki kuin Pilatus Jeesuksen aikana. Hän pesi kätensä. Hän ei halunnut puuttua mitenkään tähän asiaan, vaan halusi tästä mahdollisimman nopeasti eroon.

Saamani vastaus oli sen verran ristiriitainen ja hämmentävä, etten voinut jättää asiaa tähän. Minun oli kirjoitettava uudelleen oikeusasiamiehelle; ehkä hän oli jättänyt lukematta ne linkkien takana olevat kirjoitukset, joissa asiat todellakin yksilöidään tarkasti. Tein vastineen 10.12.2017. Vastineessani totesin tämän ristiriidan Sakslinin vastauksessa:

"Esittämänne kysymys siitä, miksi yhteiskunta ei Suomessa puutu henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan, on vakava ja useiden viranomaisten toimialaan kuuluva."

Tässä todetaan, että asia on vakava. Sitten taas toisaalta todetaan näin:

"Viittaatte yleisellä tasolla siihen, että moni yksilö joutuu ankaran ja julman henkisen ja hengellisen väkivallan kohteeksi varsinkin siinä tapauksessa, että hänet erotetaan yhteisöstä tai hän haluaa erota itse, mutta ette yksilöi tapahtunutta."

 

Totesin Sakslinille näin:

"Minusta tuntuu, anteeksi vain, että apulaisoikeusmies ei ole lainkaan tutustunut niihin kahteen internetlinkkiin, jotka kantelussani esitin. Niissä on yksilöity erittäin suuri määrä ihmisoikeusloukkauksia, joita Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta tekee."

Kysyin apulaisoikeusmieheltä lisäksi tätä:

"Voisitteko yksilöidä ne viranomaiset, joiden toimialaan kanteluuni liittyvät asiat kuuluvat. Ja samalla kysyn, kenelle tästä henkisestä ja hengellisestä väkivallasta voi ilmoittaa, jos oikeusasiamies ei ollut se oikea taho, vaikka nimenomaan eduskunnan virkamies minulle näin sanoi ja pyysi tekemään kantelun?"

 

”Tyhjän saa pyytämättäkin” - osa 2

 

Sakslin vastasi. Tärkein lause vastauksessa oli tämä:

"Olette tyytymätön saamaanne vastaukseen ja kysytte, minkä viranomaisen toimivaltaan kuuluu tutkia ja puuttua uskonnollisten yhdyskuntien harjoittamaan henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan."

Tuo tekstinpätkä oli lupaava. Mutta sen jälkeen lähes kaikki teksti olikin vain virkamiehen tuottamaa kapulakieltä, jolla ei ollut kosketuspintaa oman kanteluni kanssa. En saanut vastausta tuohon Sakslinin kertaamaan asiaani.

Hienoa. Luottamus tämän yhteiskunnan kykyyn ja tahtoon puuttua hengelliseen väkivaltaan kohosi uusiin korkeuksiin.

Olisiko ollut liikaa vaadittu, että oikeusasiamies olisi edes tähän vastannut? Vai oliko kysymys hänellekin liian vaikea?

Olen julkaissut tämän jutun kokonaan omilla internetsivuillani. Se opettaa Suomen kansalaisille ainakin sen, että on turha lähteä hakemaan apua eduskunnan oikeusasiamieheltä, jos kyseessä on uskonnollisiin yhteisöihin liittyvä asia.

Onko nykyinen uskonnonvapauslaki tehty vain silmänlumeeksi ja kulissiksi, jonka takana mikä tahansa uskonnollinen ryhmä voi tehdä mitä tahansa?

Onko sellainen laki tarpeellinen, jonka noudattamista kukaan ei valvo eikä siitä aiheudu lakia rikkovalle taholle mitään seurauksia? Eikö sellainen laki ole pelkkää jätepaperia, joka voitaisiin ajaa silppurin läpi ihmisiä harhauttamasta?

 

Lue juttu kokonaan (myös kantelu, vastaus, vastine ja lopullinen vastaus) täältä:

 

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/eduskunnan_oikeusasiamies.html

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Oikeusasiamiehelle on aivan turha tavallisen kansalaisen kannella yhtään mistään, samoin kuin oikeuskanslerillekaan. Näiden ylimpien laillisuusvalvojien tehtävä on suojella viranomaisrikollisuutta ja vastaavaa, ei tutkia asioita asianmukaisesti.

Parempi keino on tehdä juuri niin kuten toimit, tuot asiat julkiseen keskusteluun.

Käyttäjän Jari-PekkaPeltoniemi kuva
Jari-Pekka Peltoniemi

Markku Laitinen, olet kyllä omien havaintojen ja kokemusten mukaan oikeassa siinä, että tavallisen kansalaisen kantelut ja valitukset menevät yleensä roskiin. Mutta julkisuus tuo jonkinlaista toivoa, kun Suomessa on vapaa media, joka voi tarttua epäkohtiin. Joten tartuin viimeisenä keinona "julkisuuskorttiin".

Juha Hämäläinen

Jos olet kiusaamisen kohteena niin Virosta saat parilla kolmella tonnilla jo apua, joka vie viestin perille henkilökohtaisesti. Kiusaaminen loppuu siihen. Sikäläiset osaavat puhua vakuuttavasti ilman mitään laitonta toimintaa. Kiusaajat eivät halua toista käyntiä. Tämä on nähty.

Toimituksen poiminnat